Madame’s Secret – Johtaja astuu palvelukseen

Tämä on kertomus vallasta – ei siitä, joka määrää, vaan siitä, joka valitsee antautumisen.

Madame’s Secret on intiimi katse naisellisuuden toiseen puoleen: siihen, missä kontrollista luopuminen onkin uusi tapa hallita, ja roolileikki paljastaa enemmän kuin peittää.

Isabella on menestyvä johtaja, mutta tänään… palveluksessa.

Joka päivä minä päätän. Minä allekirjoitan sopimukset, katson silmiin ja odotan, että minua kuunnellaan. Olen rakentanut maailman, jossa olen se, joka kysyy ‘Kyllä vai ei?’ – ja muut vastaavat.

Mutta tänään… tänään en halua päättää mitään.

Seison peilin edessä ja vedän silkkinauhan kireälle vyötärölleni. Pitsi koskettaa ihoa, korsetti asettuu tiukasti paikoilleen. Käteni kulkee pehmeän satiiniesiliinan reunaa pitkin – viimeinen silaus illuusiolle.

Palvelijatar. Nainen, joka ei käske, vaan tottelee.

Miten kiehtovaa, miten vapauttavaa. Astun huoneeseen, lasken katseeni hetkeksi. Ja kun nostan sen uudelleen – se ei ole alistuva. Se on kutsuva.

Nainen joka hallitsee ei kumarra.

Mutta täällä, suljettujen ovien takana, minä riisun tittelit yksi kerrallaan.

Pukeudun pitsiin ja solmin nauhat kiinni. Peili heijastaa toisenlaista valtaa – sellaista, joka ei tarvitse sanoja. Pölyn pyyhkiminen yöpöydältä on rituaali; lattialle putoava sukka kuin kapinan pieni manifesti.

He sanovat, että nainen, joka hallitsee, ei koskaan kumarra. Ehkä he eivät tunne minua.

Päivisin olen johtaja – neuvotteluhuoneen kuningatar, joka ei anna kenenkään horjuttaa askeleitaan. Kuljen korkokengissä, joista lähtee ääni, joka saa huoneen hiljenemään.

Tänään en päätä aikatauluja. Tänään en anna käskyjä. Tänään palvelen – mutta vain siksi, että olen valinnut niin.

Käännyn hitaasti, tunnen kankaan ihollani ja katseen, joka seuraa jokaista liikettäni.

Kuka todella ohjaa tätä leikkiä? Se, joka katsoo, vai se, joka paljastaa?

Ainoa varma asia on tämä: Madame on poissa – tänään täällä työskentelee vain kamarineito, jolla on omat salaisuutensa.